1 UUSI ALKU VALITUKSILLE

En millään kykene elämään asian kanssa joka on mua jo pitkään vaivannut: mun on pakko saada purkaa joitain asioita, mun ongemia johonkin. Ja koska oon kauhukseni huomannu että oon tehnyt sen mulle tosi tärkeille nettitutuille nyt muutamia kertoja mun on pakko aloittaa kirjoittaa blogia -alusta. En halua satuttaa niitä ihmisiä enää, en halua satuttaa ketään ihmistä. Mutta mun on pakko saada purkaa, eihän se oon väärin? Eihän?

Pelkään kamalasti, huomenna on punnitus- ja mittauspäivä. Aion alkaa pitää siitä kiinni, että vaa'alla käyn vain kerran viikossa. Olen liian riippuvainen siihen, mun pitää alkaa tehdä vähän sen eteen että saan nähdä onko mun tekemiset tuottaneet tulosta. En aio enää oksentaa, vaan aion löytää ihan tosissani jonkun tasapainon. Haluan syödä normaalisti, terveellisesti, ihmisiksi. Siihen menee vielä hyvin kauan, mutta mä haluan sitä. En halua kituuttaa itseäni, en halua ahmia ja oksentaa.. Haluan olla iloinen, nauttia ruuasta.. Siihen on niin pitkä matka. Haluan myös painaa kuusikymmentä kiloa. Haluan. Vaikka se teille joillekkin onkin kamalan suuri luku, minulle se on hyvä. En aio enää viiltää. En aio missään nimessä.

Kohta alkavat koulut, ylihuomenna. Mulla oli tavoite päästä alle seitsemänkymmenen tiistai-aamuksi. En pääse siihen, koska perjantaina sain ahmimiskohtauksen ja siinä sitä sitten mentiin, vaikka kolme edellistä päivää oli mennyt mallikkaasti! Paino kävi alle seitsemänkymmenenyhdenkin. Mutta pilasin sen. Lisäksi eilen kaikki oli täydellistä, kunnes ahmin täytelakritsoita, onneksi en sentään tajuttomasti niinkuin tänään! Tänään kaiken piti mennä hyvin.

Aamulla join 2dl Valion sokeroimatonta mustikkamehukeittoa, ruuaksi söin valmisporkkanasosekeittoa ja yläpuolen reissumiesruisleivästä. Kaikki oli hyvin, kunnes pikkusisko ja äiti tulivat kaupasta: meillä on sulle täytelakritsaa. En vain voi kieltäytyä niistä, en tajua miten ne voi olla niin hyviä. Lempikarkkeja. En haluaisi sanoa mistään ruuasta että niihin sorrun vaikka mikä olisi, mutta täytelakritsa on juuri sitä. 300g täytelakuja. Laskin että päivän saldo on suunnilleen 1500kcal, joten tänään en syö enää yhtään mitään: juon vain vettä ja jos jotain on pakko saada niin purkkaa. Harmittaa, koska haluaisin syödä päälle 1000 kaloria päivässä, aamupalan, kaksi lämmintä ruokaa, välipalan ja iltapalan. Ja vieläpä niin, että saisin hyviä rasvoja tarpeeksi, tarpeeksi proteiinia ja tarpeeksi vähän hiilihydraatteja. Tiedän mitä tarvitsen, tiedän mitä haluan - mutta olen liian laiska, läski paska toteuttamaan sitä. Vieläpä kun tiedän että koulussa en voi mennä ruokalaan syömään. En vain voi vaikka toisaalta haluaisin. Silloin jää aamupala, välipala, ruoka ja iltapala. Ahdistavaa.

Tänään oon ottanut aurinkoa monta tuntia ja lukenut hyvää kirjaa. En olisi uskonut että ihastuisin niin kovasti fantasiakirjoihin, mutta tuo sarja on hyvä enkä millään meinaisi haluta lopettaa lukemista. Ensimmäisen luin joulun tienoilla kun sain kirjasarjan toisen kirjan äitiltä joululahjaksi. Nyt lainasin viikko sitten ensimmäisen kirjan sekä kolmannen ja neljännen. Luen kirjasarjan kolmatta kirjaa siis tällä hetkellä. Naurattaa, kirjoitan tänne mitä mieleen juolahtaa vain pitääkseni omia ajatuksiani jossain kasassa. Ymmärrän siis vallan hyvin jos sepustukseni eivät kiinnosta. Uskallankohan kirjoittaa tulevaisuudessa vähän kaikesta, en nimittäin vain syömisistä ja liikkumisista.

Olen alkanut uskoa että olen syömishäiriöinen. En vain jotenkin voi uskoa kuitenkaan. Minä? Lihava minä? Ehei, ei mulla voi olla mitään syömishäiriötä. Mutta joku mun pään sisällä käskee ahmia, käskee oksentaa, haukkuu ja laittaa itkemään, käskee viiltää ja haukkuu lisää. Se oon vain mä, vain mä. Mutta mä haluan silti parantua ja lopettaa. Haluan. Mitä mä haluan?

Haluaisin uusia blogeja luettavaksi. Jätättehän mulle kommentin että pääsen tutkimaan blogejanne? Toivottavasti edellisen blogin lukijoita kiinnostaa edelleen seurata sekoiluitani. Tsemppiä teille, me pystytään ihan mihin ikinä tahdotaan. ♥